Homeopaattisen parantamisen periaate on ikivanha ja yleismaailmallinen. Se perustuu kokemukseen siitä, että samankaltainen aine, joka aiheuttaa sairauden oireita voi myös parantaa ne. Jo Hippokrates mainitsee tästä. Nimi homeopatia tulee sanoista homoios pathos eli samankaltainen vaiva Antiikin kreikkalaiset käyttivat esim. koleraepidemioiden hoidossa jouluruusun (Helleborus niger) juuresta tehtyä jauhoa, sama juuri aiheuttaa vahvoina toksisina annoksina voimakasta koleran tapaista veriripulia.

Nykyään tiedämme. että jouluruusun vaikuttavista aineista mm. saponiiniglukosidi, ja helleboriini aiheuttaa suolen limakalvon ärsytystä; sileän lihaksiston kouristelua ja sen seurauksena ripulointia. Pienempinä annoksina monilla saponiineilla on lääkkeenomainen vaikutus. Ne lievittävät limakalvon tulehdusta ja laukaisevat sileän lihaksen kouristusta.

Saksalaista lääkäriä SAMUEL HAHNEMANNIA (1755-1843) pidetään homeopatian perustajana, hän pyrki kehittämään samankaltaisuus- periaatteen pohjalta lääketieteelliseti tarkan käytännön hoitomenetelmän.

Hahnemannin aikana lääkärit käyttivät rajuja hoitomenetelmiä, kuten elohopeaa ja arsenikkia.

Hahnemann kirjoittaa lääkärintyönsä alkuajoilta: "Tunsin hoitavani huonosti tunnettuja sairauksia, vielä huonommin tunnetuilla lääkkeillä". Monien eri aineiden seokset, yliannokset ja lääkemyrkytykset olivat tavallisia.

Hahnemann alkoi laimentaa lääkeannoksia. Hän kokeili myös yhden lääkekasvin tai mineraalin vaikutusta kerrallaan, aloittaen myös systemaattiset lääkeainekokeilut terveille ihmisille. Näitä lääkeainekokeiluja on tehty lähes 200 vuotta. Tänä aikana homeopaattisten lääkeaineiden valmistus on kehittynyt ja kokemus kliinisestä käytöstä lisääntynyt.

Nykyään homeopaattiset lääkkeet tunnetaan laajalti Aasiaa ja Etelä-Amerikkaa myöten. Euroopassa on tuhansia koulutettuja lääkäreitä ja luontaisterapeutteja, jotka osaavat antaa homeopaattista hoitoa.

On myös homeopaattisia sairaaloita ja poliklinikoita ja monilla tahoilla sairausvakuutus korvaa hoidot.

Pohjoismaissa, etenkin Suomessa homeopatia on pysynyt lähes tuntemattomana 1980-luvulle saakka.

Kansainvälisen tutkimuksen mukaan homeopatian käyttö lisääntyy koko ajan.

Homeopaattiset lääkkeet valmistetaan standardisoidun farmacopean HAB:n, (Homeopathische arzeneimittel buch) mukaan. Yleisiä lääkeaineiden valmistussääntöjä noudatetaan GMB (good manufactoring practice) ja GLP (good laboratory practice). Ne takaavat lääkkeiden puhtauden ja siisteyden. Raaka-aineet saadaan useimmiten luonnosta, kasveista, mineraaleista tai eläineritteistä, käytössä on myös bakteereja tai bakteereja sisältäviä steriloituja eritteitä. Tätä homeopatian haaraa nimitetään isopatiaksi tai nosodeiksi.

Lääkkeiden valmistus tapahtuu alkutinktuuraa laimentamalla, pääsääntöisesti suhteessa 1:10 tai 1:100 ns. D ja C potenssit. Potenssoinnilla tarkoitetaan laimennuksen yhteydessä tapahtuvaa ravistamista.

Homeopaattisten lääkkeiden tarkkaa vaikutustapaa ei tunneta. Hahnemann itse esitti, että ihmisessä toimii tasapainottava voima, joka pyrkii pitämään hänet terveenä elämän tuomista henkisistä ja fyysisistä rasituksista huolimatta.

Tutkimukset ja käytännön kokemukset viittaavat siihen, että homeopaattinen lääke antaa specifisen impulssin elimistön itsesäätelylle ja sairautta korjaaville prosesseille. Esim. soluvaurion yhteydessä on kokeellisesti osoitettu, että solunkorjaaja proteiinit (HSP-heat shock proteins) kohoavat merkittävästi homeopaattisen laimennuksen vaikutuksesta. (Allgemeine Homeopathische zeitung 1996/2 s. 56).

Homeopaattinen lääke toimii siis parantavan impulssin antajana elimistössä. Samalla tavalla toimii esim. rokotus, jossa heikennetty taudinaiheuttaja bakteeri tms. "ärsyttää" elimistön tuottamaan vasta-aineita kyseiselle taudille. Siedätyshoito allergioissa toimii samalla periaatteella.