Homeopatian Historiaa

HOMEOPAATTINEN LÄÄKINTÄTAITO

Homeopaattisen parantamisen periaate on ikivanha ja yleismaailmallinen. Se perustuu kokemukseen siitä, että samankaltainen aine, joka aiheuttaa sairauden oireita voi myös parantaa ne. Jo Hippokrates mainitsee tästä. Nimi homeopatia tulee sanoista homoios pathos eli samankaltainen vaiva Antiikin kreikkalaiset käyttivät esim. koleraepidemioiden hoidossa jouluruusun (Helleborus niger) juuresta tehtyä jauhoa, sama juuri aiheuttaa vahvoina toksisina annoksina voimakasta koleran tapaista veriripulia.

Nykyään tiedämme. että jouluruusun vaikuttavista aineista mm. saponiiniglukosidi, ja helleboriini aiheuttavat suolen limakalvon ärsytystä; sileän lihaksiston kouristelua ja sen seurauksena ripulointia. Pienempinä annoksina monilla saponiineilla on lääkkeenomainen vaikutus. Ne lievittävät limakalvon tulehdusta ja laukaisevat sileän lihaksen kouristusta.

Hahnemannin aikana lääkärit käyttivät rajuja hoitomenetelmiä, kuten elohopeaa ja arsenikkia.

Hahnemann kirjoittaa lääkärintyönsä alkuajoilta: "Tunsin hoitavani huonosti tunnettuja sairauksia, vielä huonommin tunnetuilla lääkkeillä". Monien eri aineiden seokset, yliannostukset ja lääkemyrkytykset olivat tavallisia.

Hahnemann alkoi laimentaa lääkeannoksia. Hän kokeili myös yhden lääkekasvin tai mineraalin vaikutusta kerrallaan, aloittaen myös systemaattiset lääkeainekokeilut terveille ihmisille.

Näitä lääkeainekokeiluja on tehty lähes 200 vuotta. Tänä aikana homeopaattisten lääkeaineiden valmistus on kehittynyt ja kokemus kliinisestä käytöstä lisääntynyt.

ovat pohjana lääkeainekohtaisessa oireluettelossa. Systemaattiset lääkeainekokeet tehdään sokkotesteinä eli kukaan osallistuja ei tiedä mitä lääkeainetta on testaamassa tai onko kyseessä placebo. Lääkeainekokeessa riittävän monella kokeilijalla esiin tulevia oireita voidaan pitää lääkeaineen ominaisina oireina.

Terveellä kokeilijalla testaamisen etuna on se että lääkeaine kuva (aineen esiintuomat oireet) on muuntumaton ilman sairaudentilan vaikutusta.

Oireluetteloa täydennetään kliinisen kokemuksen ja tutkimuksen tuomilla oireilla.