Suomessa on ollut monia parantamisen kulttuureja jo pitkän aikaa. Jo kauan kansanparantajat ja luonnonlääkitsijät hoitivat kansaa ja kansa etsi sopivia ja tehokkaita ja kukkarolle sopivia hoitokeinoja. Näin myös 50-60-luvun Suomessa. Onneksi tätä tietoa on vielä jäljellä ja joitain kirjoja löytyy jopa kirjastoista. 

Yksi lääkäreitä, joka aktiivisesti käytti ja puolusti homeopatiaa, oli Kari Krohn, jolla vanhana kunnanlääkärinä oli vankka kokemus lääketieteestä. Krohn oli myös valmistunut oikeustieteellisestä, vaikka polku johtikin lääketieteen, homeopatian, akupunktion ja muiden luonnonparannuskeinojen käyttöön. Oikeustieteelliset opinnot todennäköisesti suojasivat Krohnia perinteisen lääketieteen kannattajien hyökkäyksiltä, vaikka 1970-luvulta lähtien ne yleistyivät Suomessakin. 

Lääkäri Parantamisen Uusilla Teillä - Kari Krohn - 1981

Kirjan esittelyteksti: Lääketieteen vaihtoehdot ovat päivän puheenaihe. Kiinnostus luonnonparannukseen on ilmeisessä nousussa. 

Potilaat etsivät toisenlaisia parantamiskeinoja. Kari Krohnilla on vanhana kunnanlääkärinä laaja kokemus perinteisessä lääketieteessä. Mutta sen lisäksi hän on opiskellut hoitomuotoja, joita hän ei kutsu vaihtoehdoiksi vaan täydentäviksi keinoiksi. Krohn kertoo lähes parinkymmenvuotisesta kokemuksestaan homeopatian, akupunktion eri muotojen ja muiden luonnonparannuskeinojen käytössä. Hän kertoo myös, kuinka hän on soveltanut uusia hoitomenetelmiä omaan vaikeaan tautiinsa. Krohnin ajatukset aikamme sairauksista, allergiasta ja syövästä, pysähdyttävät lukijan ajattelemaan asioita uudesta näkökulmasta. Tässä kirjassa puhuu lääkäri, joka on rohkeasti noudattanut omaa tietään ja omaa käsitystään ihmisen parantamisesta. 

Kirjaa löytyy vielä kirjastoista ja on hyvä lukusuositus 

Lainaus Facebookista - "Kari Krohn oli ensimmäinen lääkäri, joka rohkeasti puolusti myös julkisuudessa vaihtoehtoisia hoitomenetelmiä. Hänen omaelämäkertansa Kari Krohn, lääkäri parantamisen uusilla teillä (1981) oli vuosia bestseller. Myös klassisen homeopatian ja akupunktion tuntijana hän piti rohkeasti lukemattomia esitelmiä ja esiintyi lehti- ja televisiohaastatteluissa. Hänen verrattomat kykynsä yli tavanomaisen koululääketieteen rajojen ulottuvassa laajennetussa lääketieteessä tekivät hänestä yhtäältä pidetyn ja tunnustetun potilaiden taholla sekä saivat toisaalta aikaan epäluuloa ja hyljeksyntää hänen kollegoidensa taholta lähelle lääkärioikeuksien menettämistä."

HS väitti hänen saaneen kylähullun maineen hoitaessaan potilaitaan mm. akupunktiolla.

https://www.hs.fi/historia/art-2000009239015.html

Kari Krohn kirjoitti homeopatiasta myös Kriittisen Korkeakoulun Katsaus-lehteen 04/1976 josta seuraava lainaus

 https://arkisto.kriittinenkorkeakoulu.fi/wp-content/uploads/2020/03/katsaus__1976_4_deskew.pdf

 Kari Krohn HOMEOPATIA - eräs parantamisen tie    

Kaikkea voi käyttää joko oikein tai väärin. Käsite homeopatia on saanut vastustajien suussa ivallisen, vähättelevän merkityksen. Vastustajat esiintyvät täysin vakuuttuneina siitä, että homeopatia ei voi sisältää mitään posiviitivista. Mistä tämä varmuus johtuu? Ihminen on yleensä vakuuttunut jostakin joko tarkan tutkimuksen ja kokemuksen tai erittäin voimakkaan, usein tunneperäisen ennakkoluulon perusteella. Kukin päätelköön mistä on kysymys silloin, kun homeopatia tuomitaan tutkimuksetta.

Nykyinen homeopatia sai alkunsa hieman yli 150 vuotta sitten. Saksalainen lääkäri Samuel Hahnemann (17 55-1843) oli kokeillut silloisia hoitomenetelmiä ja todennut että niistä oli etupäässä vahinkoa. Hahnemann oli etevä kemisti ja erittäin kielitaitoinen. Tehdessään laajoja käännöksiä eri maiden lääketieteellisestä kirjallisuudesta hän joutui huomaamaan, kuinka olettamuksiin perustuvia ja monenkirjavia silloiset käsitykset olivat. Hahnemann totesi, ettei kukaan oikeastaan tiennyt, miten lääkkeet todella vaikuttivat vaan kaikki perustui arveluihin. Esim. malarian hoidossa kiniinin väitettiin vahvistavan mahaa. Päästäkseen varmuuteen asiasta Hahnemann ryhtyi laajoihin kokeiluihin. Ottaessaan jatkuvasti kiniiniannoksia hän huomasi itsessään samoja oireita kuin malariassa. Tästä hän päätyi yleiseen parantamisen luonnonlakiin, joka pohjautui samankaltaisuuteen: similia similibus curentur. Hän myös otti homeopatia-sanan käyttöön. Homeopa:tia Johtuu kreikankielestä homois =kaltainen ja pathos =kärsimys. Muunlaista lääkkeiden käyttöä hän kutsui allopatiaksi. Kaltaisuusperiaate ei sinänsä ollut uusi. Jo muinaiskreikkalainen Hippokrates oli havainnut sen ja käyttänyt mm. Veratrum album kasvia koleran hoidossa .. Hahnemann totesi tämän kasvin aiheuttavan terveessä ihmisessä kovia oksennus-ripulioireita ja tuskanhikeä kuten kolerassa.

Koko tekstin voi lukea ylläolevasta linkistä Katsaus lehteen 04/1976

Historiallisen artikkelin kirjoitti Minna Keitu