Homeopaatin vastaanotolla

Vastaanotolla homeopaatti tarvitsee tarkat tiedot vaivoistasi eli oireistasi. Millaiselta oire tuntuu? Missä se on? Onko siinä näkyvillä jotain? jne.

Homeopaatti tarvitsee myös tarkan kokonaiskuvan sinusta, vaivoistasi, sairaushistoriastasi, elämäntilanteestasi kaikesta siitä mikä voi vaikuttaa vaivoihisi ja niiden syntyyn.

Tutkimustulokset, ruokavalio, lisäravinteet ja lääkitys ovat myös tarpeellista tietoa homeopaatille.

Oireidesi perusteella homeopaatti repertorisoi (hakee oirehakemistosta) oireita vastaavan lääkeaineen.

Repertorio - Oirehakemisto

on homeopaatin työväline numero 1. Oireet on jaoteltu niiden sijainnin mukaisesti ja niiden avulla haetaan oireiden kokonaiskuvaa vastaava lääkeaine.

Materia Medica - Lääkeainehakemisto

on homeopaatin toinen tärkeä työväline.

Materia Medicaan on koottuna jokainen homeopaattinen lääkeaine tarkoin jaoteltuna oireluettelona. Se kertoo millaisia oireita yksittäisellä lääkeaineella on missäkin kehon alueella.

on homeopaatin työn tärkein osa-alue

Potilaan yksityiskohtainen kertomus oireista, subjektiiviset henkilökohtaiset tuntemukset ja oma kokemus vaivan synnystä ovat merkittäviä. Lääkärin tekemä kliininen diagnoosi ja tutkimukset ovat tärkeitä ja usein välttämättömiä, mutta ne eivät yksin johda oikeaan lääkevalintaan. Homeopaattisen lääkkeen määrittämiseksi esim. tieto siitä, minkä lajin bakteerit ovat aiheuttaneet virtsatietulehduksen, ei riitä. Homeopaatin kysymys on: Minkälaiseen maaperään bakteerit ovat päässeet pesiytymään? Miten maaperää voisi vahvistaa, jotta se vastaisuudessakin torjuisi infektiobakteerit? Miten potilaan immuunipuolustus toimii? Saako hän virtsatietulehduksen aina jalkojen kylmettymisen ja kastumisen seurauksena vai alkoivatko vaivat esim. naimisiinmenon jälkeen? Lievittääkö vaivaa lepo vai liikkuminen?

Homeopaatti pyrkii ymmärtämään ihmisen yksilöllistä reaktiotapaa ei vain toiminnallista ja elimellistä, vaan myös muutoksia mielialassa ja käytöksessä.

Lapsi, joka alkavan keskikorvan tulehduksen yhteydessä potee sietämättömiä kipuja, tulee kiukkuiseksi, raivoaa ja paiskoo tavaroita, saattaa parantua homeopaattisella chamomillalla.

Yllä mainitut oireet vastaavat niitä oireita, jotka Hahnemann jo sai selville chamomillan lääkeainekokeiluissa terveille ihmisille. Myös pitkä kliininen käyttö vahvistaa mainitut oireet.

Puhumme sairauden kuvan ja lääkeainekuvan vastaavuudesta eli kaltainen parantaa kaltaisensa. (Similia similibus curentur) kuten Hahnemann tämän periaatteen määritteli.

Sairauden kuva syntyy potilaan yksilöllisten oireiden kokonaiskuvasta. Lääkeaineen kuva syntyy jonkin aineen kokemusperäisestä käytöstä, ja aineen koehenkilöille aiheuttamasta oireiden kokonaisvaikukutuksesta. Esim. sipuli aiheuttaa vetistä kirvelevää vuotoa silmistä ja nenästä, vastaavasti voidaan samankaltaltaista allergista vetistä nuhaa hoitaa homeopaattisilla sipulivalmisteilla.

eli kokonaisvaltainen tapa nähdä potilaan oireet tämän yksilöllisenä tapana ilmentää sairauttaan.

Homeopaatin työ on elämänilmiöiden vertailevaa tarkastelua. Nimitämme tätä fenomenologiseksi lähestymistavaksi. Sairaus ei ole ilmiö joka voidaan irrottaa ihmisen kokonaisuudesta. Nykylääketieteessä on lisääntyvä suuntaus nähdä sairaus kärsivästä ihmisestä erillisenä ilmiönä.

Luokittelun ja vieraskielisen nimeämisen kautta sairaudesta tulee itsenäinen, ihmisestä itsestään riippumaton uhka. Fenomenologisessa lähestymistavassa sairaus nähdään osana ihmisen kehitystä ja sairauden oireilla on aina kommunikatiivinen merkitys. Oireet ovat osa inhimillistä vuorovaikutusta.